Siltikin

Vaikka raskaus ei oo ollut mikään helppo, on tää mahan asukas jotenkin älyttömän rakas jo nyt. Vaikka välillä tuntuu että uskaltaako edes kiintyä kun ei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Varsinkin kun on ollut näin paljon vastoinkäymisiä.

Hän on omanlaisensa persoona jo nyt. Ihan erinlainen kuin Aada ja Veea. Reakoi tosi herkästi ääniin, kosketukseen ja on muutenkin erittäin liikkuvainen. Vaikka istukka onkin osittain etuseinämässä ei se ole liikkeiden tuntumiseen vaikuttanut tai sit tää on vaan sen sortin potkunyrkkeiliä ettei mikään vaimenna menoa.

Oon pohtinut nimiä, mul on yks kyllä ollut jo pitempään listalla mut Joni ei siitä ole ollut niin innostunut. Toisaalta mä oon kyllä raakasti päättänyt kahden edellisenkin kohdalla et luultavasti samaa linjaa mennään nytkin. 

Veea on nyt innostunut toukasta, paijjaa masua ja haluaa silitellä. Puhuu myös paljon toukasta. Aadakin on innoissaan mut hän sen verran isompi jo että tajuaa tän raskauden vaikeudet vaikkei niistä olisi hänen kuulen puhuttu. Joten oottaa tulevaa sektio päivää. Siitä tehtiinkin vähän niin kuin joulukalenteri, joka päivä rastitaan ja lähestytään maalia.