😖

Mä vihaan paniikkikohtauksia. Niitä yleensä hyvin harvaseltaan tulee mut tää tilanne on nyt oikein optimaalinen et pienikin tekijä laukasee.

Se hyperventilaatio ja tukehtumisen tunne on ihan sanotaanko perseestä. Tällä kertaa laukaseva tekijä oli riita jonin kanssa.

Ajallisesti ne kestää 2-15min. Kohtauksen jälkeen olo on yleensä parempi riippuen syystä mikä sen aiheuttaa. Jos kipu on kohtauksen aiheuttaja saattaa olla että saa useamman saman päivän aikana.

Viimeksi kun kohtauksia on ollut enemmälti on se ollut kevät 13. Oli silloin valtavasti stressiä. Sain kohtauksia päivittäin. Nyt onneksi vaikka onkin stressaavaa on tänkin raskauden aikana tullut vain pari kertaa isompi ja pari pienempää. 

Siltikin jokainen kohtaus on hyvin epämiellyttävä ja aiheuttaa pelkoa et voiko se olla haitallista toukalle. Käsittääkseni itse kohtaukset ei ole ellei niihin liity tajuttomuutta mut stressihän ei hyvää tee. Kuitenkin on erittäin vaikeaa olla zen tällä hetkellä.

Paniikkikohtauksia on mulla ollut koko elämän ajan, niin pitkälle kun vaan muistan ja niihin aina liittyy hyperventilaatio. Yleisin aiheuttaja on ollut riita tilanteet missä mut ajetaan niin sanotusti seinää vasten enkä pääse tilanteesta pois. Iän myötä oppinut tunnistaan milloin se tulee ja yleensä yritänkin kaikkeni välttää kohtausta. 

Tänään tuli hiukan puskista ja olikin semi eksoottinen kokemus. Kohtaus itsessään ruokki itseään ja sillä se oli ajallisesti pitempi kuin normaalisti. Nyt kuitenkin 45min jälkeenpäin olo on yllättävän rauhallinen ja helpottunut.  Neu hoitajalta kysäsin asiasta kun soittelin ens viikon kuvioita ja ei hänkään näe syytä olla huolissaan siitä että olisi vauvaan vaikuttanut.

Joten ottais nyt loppupäivän rauhokseen ja nauttisi tästä yksin olemisesta. Tytöt siis päikyssä, eivätkä olleet kotona tän kohtauksen sattuessa. Nukkuisi ihan päiväunet kun viime yö oli yhtä pyörimistä kyljeltä kyljelle kivun takia.