Hyppy taakse päin

Tässä kun on aikaa niin ehtii mietiskellä montaa juttua ja varsinkin tän raskauden alkupuoliskoa. Siis tän hoksasin jo ennen plussaa viikko ennen selvää plussaa alkoi matkapahoinvointi yms ja jäljestä päin oli selkeää kiinnittymistä vuotoakin. Kuitenkin sitä silloin oli niin pessimisti pohjimmiltaan et eihän sitä uskononut kuin vasta kun sai testiin ne kaksi viivaa ja ultrassa nähtiin elämää.

Samaan aikaan kun viivat testiin ilmestyi ekaa kertaa alkoi ne kivutkin mitä ei ole pystytty vieläkään selittään. Välillä todella todella voimakkaita ja alussa näiden vuoksi luultiin et ois kohdun ulkopuolinen ja seurattiin ä puolilla hcg että ultraäänellä niin kauan että sikiö kaiku selvästi kohdussa nähtiin.

Nää viivat oli tässä raskaudessa vielä viikonkin päästä tosi tosi hailakoita, kuitenkin hormoni veressä nousi ihan oppikirjan mukaan.

Alkuraskauden aikana oli myös iso kysta munasarjassa jota kyttäiltiin myös, se kuitenkin tyhjeni itsekseen 10 viikon jälkeen muistaakseni eikä sen myötä tarvinnut mitään jatkoja. 

Ekan kerran verta hulahti rv9 paikkeilla ja silloinkin ihan kipujen kanssa. Sitä tuli jonkin verran mutta rauhoittui saman päivän sisällä. Silloin 11 viikolla se sitten alkoikin ihan kunnolla holvaan istukan sijainnin takia. 

Tuo istukka on edelleen hyvin hyvin lähellä kohdunsuuta ei ole onneksi vuotanut mut on olemassa se riski. 

Huvittaa kun jotkut aina höpöttää omasta raskaudesta tyyliin oli mullakin niitä kipuja ja kolotuksia loppu puolella tai muusta mikä nyt yleensäkkin kuuluu raskauteen. Nää asiat eivät ole ikinä verrattavissa minun kokemuksiin.

Se että sua kielletään liikkumasta lähes 8kk ajan, se että sä joudut joka viikko vähintään kerran käymään lääkärissä ja verikokeissa. Lääkkeet mitä joudut käyttään. Että ne ongelmat on sellasia että voi sikiön hengen lisäksi viedä myös sun omasi. Pelko mitä joudut kokemaan ja se voimattomuus kun hoito on välillä niin ala arvoista että tasoista. Jos sä oot kokenut jotain sellaista silloin mä ymmärrän kyllä muuten jos lähdet vertaan mua on se lähes kuin vittuilua.

Raskaus harvoin on täysin ongelma vapaa, kuuluuhan siihen niin paljon kaiken näköisiä muutoksia kuitenkin nää on luonnollinen seuraus siitä raskaudesta. Toki jos omaa asenne vamman tai erittäin matalan kipu kynnyksen voi se elämä olla vaikeaa mut silloin en sitä raskautta suosittele. Tähän kun pitää vähän niin kuin asennoitua.

Loppuun vielä maininta että jokainen joka luulee että sektio on se helpompi tie voi tulla mun puolesta seuraavan kokemaan. On ihan julmaa miten sua vähätellään sen takia että en ole haarainvälistäni muksuja maailmaan puskenut. Ekan sektion jälkeen mä olin kipeä 5kk sen jälkeen vielä niin että en pystynyt liikkuu normaalisti ja se kipu ei ole mitään pientä särkyä, vaan sellaista kuin kuumalla veitsellä poltettaisiin samalla kun viilletään auki.

Toisessa oli jo katastrofi lähellä enkä sitä enempää nyt riivi. Ajatuskin aiheuttaa stressiä siitä ja että luultavasti tää tulevakin on vähintään yhtä mielenkiintoinen kokemus.

Vaan kuten oon joskus todennut mulle on turha toivottaa parempaa huomista koska sitä ei tule, edes kohtuudella olevakin kelpasi.