Torstai päivä siinä missä muutkin mut meillä siitä kiva et j tulee huomenna kotiin. J:n työ on siitä tympeä että joutuu olemaan poissa kotoa aika paljon. Palkka onneksi kuitenkin on silloin sen verran hyvä että hiukan lohduttaa, mutta kuitenkin jos voisin vaikuttaa asiaan mieluummin hiukan pienemmällä tulolla jos saisin j:n kotiin joka yö silloin.
Sairaspäiväraha on ihan naurettavaa verrattuna mun muutenkin pieneen palkkaan. Jos oisin jäänyt työttömäksi olisin saanut liitosta paljon paremmin. Muutenkin jos jäisin työttömäksi liiton päiväraha ois saman verran mitä töissä käydessä jää käteen, jopa ehkä enemmän. Niin miksi tehdä töitä, ehkäpä siksi etten tahdo olla yhteiskunnan loinen. Kuitenkin töissä on mukava käydä kun siellä saa liikuntaa ja pääsee näkemään muitakin ihmisiä. Nyt saikulla on tylsää kun ei voi lähteä kotoa juuri minnekkään.
Kuitenkin tulevaisuudessa ois j:n hyvän palkan puolesta mahdollista jäädä pois töistä itse. Kuitenkin ihan vaikka harrastuksena aion käydä töissä ja onhan se kiva kun tienaa itselleen ylimääräistä mitä saa vapaasti käyttää. Yrittäjyys kiinnostaisi ja oon miettinytkin muutamia vaihtoehtoja mutta aika näyttää.
Onneksi elämässä ei ole kiire ja jotkin päätökset kannattaa tehdä rauhassa. Kuitenkin en ikinä halua palata takaisin siihen mistä j:n kanssa lähdettiin. On mukava kun on taloudellisesti vakaa. Siksi kirppunenkin oli enemmän kuin tervetullut nyt.
Muutenkin mun mielestä näin järjellä aateltuna ei oo mitään järkeä hankkia lapsia A jos et oo taloudellisesti vakaa eli elät yhteiskunnan rahoilla B et voi taata vakaita olosuhteita lapselle. Kuitenkin näitä tapauksia näkee ja on välillä surkuhupaisaa ihmisten idiotismi kun rahat eivät riitä edes olemassa olevien lasten perustarpeisiin ja silti päätetään pyöräyttää vielä yksi siihen sekamelskaan kärsimään vanhemman kyvyttömyydestä ottaa itseään niskasta kiinni. No annetaan kaikkien kukkien kukkia. Harmi vaan että lapset joutuvat maksamaan vanhempien virheistä.
Tieten tahtoen valittu niin sanottu "elämämmkoulu" ei ole ylpeyden aihe vaikka jotkut niin luulevat, eikä multa heru sympatiaa enään yhdelläkään tälläiselle. Sori nyt vaan jos mielesi pahoitit mun mielipiteestä, mutta sanotaanko näin että tää on useiden vuosien saatossa muodostunut. Minäkin olen tyhjästä aloittanut, tehnyt virheitä, mutta kuitenkin aina niistä oppia ottanut ja täten saavuttanut tämän elämäntilanteen missä nyt olen. Paljon kyyneliä, valvottuja Öitä ja hikeä on unelmien takia vuodatettu. Kaikki kuitenkin sen arvoista nyt kun 23 vuotiaana olet omakotitalon omistaja, vakituisessa työsuhteessa, lemmikkejä ja elämä missä ei tarvitse niitä senttejä laskea enään. Jos ei halua nähdä vaivaa ei voi koskaan näitä saavuttaa.
Sairaspäiväraha on ihan naurettavaa verrattuna mun muutenkin pieneen palkkaan. Jos oisin jäänyt työttömäksi olisin saanut liitosta paljon paremmin. Muutenkin jos jäisin työttömäksi liiton päiväraha ois saman verran mitä töissä käydessä jää käteen, jopa ehkä enemmän. Niin miksi tehdä töitä, ehkäpä siksi etten tahdo olla yhteiskunnan loinen. Kuitenkin töissä on mukava käydä kun siellä saa liikuntaa ja pääsee näkemään muitakin ihmisiä. Nyt saikulla on tylsää kun ei voi lähteä kotoa juuri minnekkään.
Kuitenkin tulevaisuudessa ois j:n hyvän palkan puolesta mahdollista jäädä pois töistä itse. Kuitenkin ihan vaikka harrastuksena aion käydä töissä ja onhan se kiva kun tienaa itselleen ylimääräistä mitä saa vapaasti käyttää. Yrittäjyys kiinnostaisi ja oon miettinytkin muutamia vaihtoehtoja mutta aika näyttää.
Onneksi elämässä ei ole kiire ja jotkin päätökset kannattaa tehdä rauhassa. Kuitenkin en ikinä halua palata takaisin siihen mistä j:n kanssa lähdettiin. On mukava kun on taloudellisesti vakaa. Siksi kirppunenkin oli enemmän kuin tervetullut nyt.
Muutenkin mun mielestä näin järjellä aateltuna ei oo mitään järkeä hankkia lapsia A jos et oo taloudellisesti vakaa eli elät yhteiskunnan rahoilla B et voi taata vakaita olosuhteita lapselle. Kuitenkin näitä tapauksia näkee ja on välillä surkuhupaisaa ihmisten idiotismi kun rahat eivät riitä edes olemassa olevien lasten perustarpeisiin ja silti päätetään pyöräyttää vielä yksi siihen sekamelskaan kärsimään vanhemman kyvyttömyydestä ottaa itseään niskasta kiinni. No annetaan kaikkien kukkien kukkia. Harmi vaan että lapset joutuvat maksamaan vanhempien virheistä.
Tieten tahtoen valittu niin sanottu "elämämmkoulu" ei ole ylpeyden aihe vaikka jotkut niin luulevat, eikä multa heru sympatiaa enään yhdelläkään tälläiselle. Sori nyt vaan jos mielesi pahoitit mun mielipiteestä, mutta sanotaanko näin että tää on useiden vuosien saatossa muodostunut. Minäkin olen tyhjästä aloittanut, tehnyt virheitä, mutta kuitenkin aina niistä oppia ottanut ja täten saavuttanut tämän elämäntilanteen missä nyt olen. Paljon kyyneliä, valvottuja Öitä ja hikeä on unelmien takia vuodatettu. Kaikki kuitenkin sen arvoista nyt kun 23 vuotiaana olet omakotitalon omistaja, vakituisessa työsuhteessa, lemmikkejä ja elämä missä ei tarvitse niitä senttejä laskea enään. Jos ei halua nähdä vaivaa ei voi koskaan näitä saavuttaa.
Kommentit
Lähetä kommentti