Jepa edellinen kirjoitus oli toukokuun alusta mutta jostain syystä jätin sen silloin julkaisematta. Joten ei kannata ihmetellä miksi puhun juhannuksen tulemisesta...
Aika menee melkoista vauhtia ja tosiaan tässä on ollut melkoinen kesä takana. Ensinnäkin plussasin toukokuun lopulla ja siitä alkoikin melkosen kivinen tie kun tiedossa oli jo ennestään että raskaus tulee olemaan hankala riski raskaus.
Noh nyt meillä on jo viikkoja 25+1 joten hiukan rauhallisempi mieli jo. La ois 21.1.19 mutta on hyvin epätodennäköistä että pysyy yksiössään sinne asti. Kuitenkin toivon että mahdollisimman pitkään.
Tilanne on se että mun poikkeavuudet aiheuttaa ennenaikaisen syntymisen riskin. Kipeitä supistuksia jo rv 15 lähtien. Suoralta vuodelevolta ollaan vielä vältytty, mutta lääkäri kuitenkin saikulle laittoi ja käski ottaa erittäin rauhallisesti. Ylimääräistä liikkumista vältettävä ja kaikkea mikä noita supistuksia lisää.
Ohan tämä yhdenlainen vuoristorata. Kirppua ultrattiin säännöllisesti rv 5 lähtien rakenneultraan asti joka viikko. Myös kaksilla naisten tautien poliklinikalla, jonne kontrolli käynti pian. Onneksi Kirppu voi ja kasvaa hyvin ottaen huomioon kuitenkin että joudun syömään lääkkeitä jotka voivat vaikuttaa kasvuun.
Raskaus nimittäin pahensi jo olemassa olevan migreenin sellasiin sfääreihin että sai tipassa olla lääkkeitä ottamassa turhankin usein. Joten sain estolääkityksen. Propral hyvä mutta aiheuttaa tosiaan paljon sivuvaikutuksia. Pahimpia on erittäin matala verenpaine ja pelko/hallusinaatio tilat. Jälkimmäinen oire on syy miksi en pysty ottamaan toimivaa määrää lääkettä vaan joudun puolittaa annoksen. Migreeni tulee noin kerta viikkoon tällä hetkellä. Neurologi kirjoitti vielä täsmä lääkkeen mut luojan kiitos en ole joutunut siihen vielä turvautumaan. Pääasiassa kohtauksen tullessa on panacod ja Burana. Jotka kylläkin aika tehottomia vaan ainoat jotka jotenkin ees toimivat.
Burana pitää lopettaa tai sen käyttöä pitää välttää ens viikosta lähtien ja hiukan jännittää mikä on tilanne kun kohtaus tulee. Sanotaanko näin että olo on välillä kuin katujyrän alle jääneellä kun näitä ongelmia vaan riittää. Uusin on raudanpuute, jonka takia joutuu nyt rautaakin lisänä purkista ottaan. Myös veri arvoissa välillä hässäkkää mitä seurataan. On tää henkisestikin rankkaa kun yhtä pelkoa, kipua ja lääkäriä tämä elämä tällä hetkellä. Vielä kun asutaan niin kaukana tukiverkosta joutuu ongelma tilanteissa miettiin monet asiat läpi.
Oon nyt ollut yksin Aadan ja otuksien kanssa. J Lieksassa työhommissa. Aada kotona ollut nyt muuan viikon, mutta käy edelleen päivähoidossa aina välillä. On se kieltämättä melkoinen suunnittelu kun koittaa hoitaa kaikki asiat yksin vaikka liikuntaa pitää välttää. Mahdottomuus varsinkin nyt syksyllä kun pitää puita raahata sisälle ja muitakin pakollisia talon hoitoon liittyviä tehdä ennen talvea.
Stressi on välillä hiukan korkeahko mutta kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu... Toivottavasti. Kirjoitan erillisen tekstin noista poikkeavuuksista koska en rupea tähän enään niistä avautumaan. Yleisesti ottaen kuitenkin meillä menee hyvin jos ei mun oloa ota huomioon. Joten nou hätä aika näyttää miten asiat menee, toivottavasti hyvin kuitenkin.
Aika menee melkoista vauhtia ja tosiaan tässä on ollut melkoinen kesä takana. Ensinnäkin plussasin toukokuun lopulla ja siitä alkoikin melkosen kivinen tie kun tiedossa oli jo ennestään että raskaus tulee olemaan hankala riski raskaus.
Noh nyt meillä on jo viikkoja 25+1 joten hiukan rauhallisempi mieli jo. La ois 21.1.19 mutta on hyvin epätodennäköistä että pysyy yksiössään sinne asti. Kuitenkin toivon että mahdollisimman pitkään.
Tilanne on se että mun poikkeavuudet aiheuttaa ennenaikaisen syntymisen riskin. Kipeitä supistuksia jo rv 15 lähtien. Suoralta vuodelevolta ollaan vielä vältytty, mutta lääkäri kuitenkin saikulle laittoi ja käski ottaa erittäin rauhallisesti. Ylimääräistä liikkumista vältettävä ja kaikkea mikä noita supistuksia lisää.
Ohan tämä yhdenlainen vuoristorata. Kirppua ultrattiin säännöllisesti rv 5 lähtien rakenneultraan asti joka viikko. Myös kaksilla naisten tautien poliklinikalla, jonne kontrolli käynti pian. Onneksi Kirppu voi ja kasvaa hyvin ottaen huomioon kuitenkin että joudun syömään lääkkeitä jotka voivat vaikuttaa kasvuun.
Raskaus nimittäin pahensi jo olemassa olevan migreenin sellasiin sfääreihin että sai tipassa olla lääkkeitä ottamassa turhankin usein. Joten sain estolääkityksen. Propral hyvä mutta aiheuttaa tosiaan paljon sivuvaikutuksia. Pahimpia on erittäin matala verenpaine ja pelko/hallusinaatio tilat. Jälkimmäinen oire on syy miksi en pysty ottamaan toimivaa määrää lääkettä vaan joudun puolittaa annoksen. Migreeni tulee noin kerta viikkoon tällä hetkellä. Neurologi kirjoitti vielä täsmä lääkkeen mut luojan kiitos en ole joutunut siihen vielä turvautumaan. Pääasiassa kohtauksen tullessa on panacod ja Burana. Jotka kylläkin aika tehottomia vaan ainoat jotka jotenkin ees toimivat.
Burana pitää lopettaa tai sen käyttöä pitää välttää ens viikosta lähtien ja hiukan jännittää mikä on tilanne kun kohtaus tulee. Sanotaanko näin että olo on välillä kuin katujyrän alle jääneellä kun näitä ongelmia vaan riittää. Uusin on raudanpuute, jonka takia joutuu nyt rautaakin lisänä purkista ottaan. Myös veri arvoissa välillä hässäkkää mitä seurataan. On tää henkisestikin rankkaa kun yhtä pelkoa, kipua ja lääkäriä tämä elämä tällä hetkellä. Vielä kun asutaan niin kaukana tukiverkosta joutuu ongelma tilanteissa miettiin monet asiat läpi.
Oon nyt ollut yksin Aadan ja otuksien kanssa. J Lieksassa työhommissa. Aada kotona ollut nyt muuan viikon, mutta käy edelleen päivähoidossa aina välillä. On se kieltämättä melkoinen suunnittelu kun koittaa hoitaa kaikki asiat yksin vaikka liikuntaa pitää välttää. Mahdottomuus varsinkin nyt syksyllä kun pitää puita raahata sisälle ja muitakin pakollisia talon hoitoon liittyviä tehdä ennen talvea.
Stressi on välillä hiukan korkeahko mutta kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu... Toivottavasti. Kirjoitan erillisen tekstin noista poikkeavuuksista koska en rupea tähän enään niistä avautumaan. Yleisesti ottaen kuitenkin meillä menee hyvin jos ei mun oloa ota huomioon. Joten nou hätä aika näyttää miten asiat menee, toivottavasti hyvin kuitenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti