Tylsyys
Tää kotona oleminen on välillä järkyttävän tylsää. Joten oon alkanut taas shoppailla netissä. Uusi telkkari varmaan se kallein ko veea rikkoi edellisen niin päivitettiin 70 tuumaseen Philipsiin. Aattelin että ostetaan sitten kerralla kunnon tv niin ei tarvitse ihan heti uutta katella.
Myös vaatteita on tullut tilailtua ja innolla niitä odotan et pääsee sovitaan. Näin syntymäpäivän ollessa lähellä oon saanu vapaammin käyttää rahaa. Normaalisti Joni kommentoi mun tuhlaamis harrastusta. Toki tiedän että ois järkevämpiäkin kohteita käyttää rahaa mut minkä itelleni voin.
Tiedostan kyllä et toi ostaminen on mulle jokin addiktio tavallaan. Siitä tulee hyvä fiilis. Luultavasti johtuu siitä kun lapsena tai teininä en saanut ostaa juuri mitään vaan vaatteet osti mun mummo. Kiitokset mummolle mut välillä kun oisin halunnu jotain tiettyä yksittäistä vaatekappaletta sai siitä äidin kanssa nahistella useamman kerran.
Mua on kiusattu peruskoulu aikana vaatteiden takia, kun eivät olleet aina sitä sen hetken juttua. Muistan edelleen miten ärsytti ja suretti kun muut kaverit kävi shoppailemassa kaupungissa.
Joku voi ajatella että onpa ihan naurettavaa ja maailmassa on isompiakin ongelmia. Kuitenkin teini ikäiselle minälle se et vaatteet oli mitä oli aiheutti vain taas yhden lisä syyn miksi muut pilkkas.
Peruskoulu oli kyllä ihan hirveää tuskaa. Paljon syviä haavoja henkisesti saanut ja niitä nyt sitten aikuisen iällä koittanut käsitellä pois.
Eiköhän tääkin "addiktio" häviä ajan myötä kun huomaa et ei ne tavarat korjaa sitä haavaa minkä on saanut. Se et tiedostaa ongelman on myös Askel kohti siitä eroon pääsemistä. Niinhän ne väittää että aika parantaa haavat.
Myös vaatteita on tullut tilailtua ja innolla niitä odotan et pääsee sovitaan. Näin syntymäpäivän ollessa lähellä oon saanu vapaammin käyttää rahaa. Normaalisti Joni kommentoi mun tuhlaamis harrastusta. Toki tiedän että ois järkevämpiäkin kohteita käyttää rahaa mut minkä itelleni voin.
Tiedostan kyllä et toi ostaminen on mulle jokin addiktio tavallaan. Siitä tulee hyvä fiilis. Luultavasti johtuu siitä kun lapsena tai teininä en saanut ostaa juuri mitään vaan vaatteet osti mun mummo. Kiitokset mummolle mut välillä kun oisin halunnu jotain tiettyä yksittäistä vaatekappaletta sai siitä äidin kanssa nahistella useamman kerran.
Mua on kiusattu peruskoulu aikana vaatteiden takia, kun eivät olleet aina sitä sen hetken juttua. Muistan edelleen miten ärsytti ja suretti kun muut kaverit kävi shoppailemassa kaupungissa.
Joku voi ajatella että onpa ihan naurettavaa ja maailmassa on isompiakin ongelmia. Kuitenkin teini ikäiselle minälle se et vaatteet oli mitä oli aiheutti vain taas yhden lisä syyn miksi muut pilkkas.
Peruskoulu oli kyllä ihan hirveää tuskaa. Paljon syviä haavoja henkisesti saanut ja niitä nyt sitten aikuisen iällä koittanut käsitellä pois.
Eiköhän tääkin "addiktio" häviä ajan myötä kun huomaa et ei ne tavarat korjaa sitä haavaa minkä on saanut. Se et tiedostaa ongelman on myös Askel kohti siitä eroon pääsemistä. Niinhän ne väittää että aika parantaa haavat.
Nyt vain koitetaan vahtia ettei tämä telkku koe samaa kohtaloa kuin edellinen.

Kommentit
Lähetä kommentti