Niin
Pitkäaikainen haave ois muuttaa suomesta pois. Nyt ollaan siitä puhuttukin ja jenkkeihin muutto kiinnostaisi kumpaakin. Toki ei ihan heti tällänen järjesty ja vaatii lukemani mukaan paljon rahaa ja aikaa. Joten jos oikein hyvin asiat menis ois se realistista noin 5 vuoden päästä.
Käytännössä paras vaihtoehto ois meidän tilanteessa työn kautta muuttaa. Maana Amerikka on kiehtova ja työmahdollisuudet kiinnostaa tosi paljon. Itsellähän englanti sujuu puhuttuna oikein hyvin, kirjoittaa osaa niin ja näin. Jonin kielitaito on hyvin rajallinen ja sitähän pitäisi reenata.
Oishan se melko muutos ja siellä sit oltaisiin ihan ilman tukiverkkoa. Noh katsotaan miten asiat rullaa ja sattuisko niin hyvä tuuri et sinne päästäisiin jossain vaiheessa. Koko poppoo, eläimet mukaan lukien.
Niin muuten meillä menee tällä hetkellä ihan kivasti. Paitsi että isuzun laturi päätti antautua ja uusi maksaa 650e eikä tahdo löytyä mistään joten jumissa ollaan kotona. Noh eiköhän tää tästä kuhan sen uuden postista saa ja ois sopiva.
Veea on rauhoittunut ja kiukkusuus vähentynyt. Ilmeisesti on jokin kehitykseen kuuluva vaihe kun tammikuisen ryhmää lukee. Äitin tyttö on kuitenkin ja viihtyy enemmissä määrin sylissä. Syö kiinteitä ja lemppari on luumu.
Yks tosi surullinen juttu on et miu on hävyksissä eikä ole tullut kotiin kahteen yöhön. Hiukan pelottaa että onko ahman ruuaksi päätynyt. No ei auta kuin odotella ja toivoa parasta.
Käytännössä paras vaihtoehto ois meidän tilanteessa työn kautta muuttaa. Maana Amerikka on kiehtova ja työmahdollisuudet kiinnostaa tosi paljon. Itsellähän englanti sujuu puhuttuna oikein hyvin, kirjoittaa osaa niin ja näin. Jonin kielitaito on hyvin rajallinen ja sitähän pitäisi reenata.
Oishan se melko muutos ja siellä sit oltaisiin ihan ilman tukiverkkoa. Noh katsotaan miten asiat rullaa ja sattuisko niin hyvä tuuri et sinne päästäisiin jossain vaiheessa. Koko poppoo, eläimet mukaan lukien.
Niin muuten meillä menee tällä hetkellä ihan kivasti. Paitsi että isuzun laturi päätti antautua ja uusi maksaa 650e eikä tahdo löytyä mistään joten jumissa ollaan kotona. Noh eiköhän tää tästä kuhan sen uuden postista saa ja ois sopiva.
Veea on rauhoittunut ja kiukkusuus vähentynyt. Ilmeisesti on jokin kehitykseen kuuluva vaihe kun tammikuisen ryhmää lukee. Äitin tyttö on kuitenkin ja viihtyy enemmissä määrin sylissä. Syö kiinteitä ja lemppari on luumu.
Yks tosi surullinen juttu on et miu on hävyksissä eikä ole tullut kotiin kahteen yöhön. Hiukan pelottaa että onko ahman ruuaksi päätynyt. No ei auta kuin odotella ja toivoa parasta.
Kommentit
Lähetä kommentti