Välillä sitä miettii monenlaisia asioita ja mitä on tapahtunut vuosien varrella. Varsinkin kun syntymäpäivä lähestyy huomaa että ajatukset harhailee vuosien taakse.
Elämä ennen Jonia. Niin no teini ikäinen Amis. Koko maailma auki ja ei vielä minkään sortin hajua et ois lapsen saanut alta parikymppisenä. Olla nuori, villi ja vapaa. Iloinen kun pääsi pois utajärveltä ja löysi kavereita Muhokselta. Hauskaahan meillä oli. Niitä aikoja onkin kiva muistella.
Tuolloin myös vielä hyvinkin itsepäinen ja suhde omiin vanhempiin hyvinkin erilainen. Silloin mua ei haitannut huonot välit omiin porukoihin vaan kaveripiiri pelasti.
Nykyään mua häiritsee että äitini edelleen mun kohdalla tunnostaa ajattelevan negatiivisesti ja puhuukin aina tiuskien. Kuitenkin ois kiva jos joskus voisi meidänkin välit ees hiukan parantua. Nykyisin mieluummin meen utajärvelle silloin kun iskä on vain kotona koska meidän välit on selvästi paremmin kuin ennen. Iskä on muuttunut aivan älyttömän paljon sen jälkeen kun Aada syntyi. Me pystytään keskusteleen asioista eikä riidellä enään.
Lähtökohtaisesti ihmettelen äitini käytöstä koska itse en ikinä voisi samalla tavalla toimia. Kyllä mä tiedän että oon osannut olla hankala ja välillä todella häijykin puheissani aikoinaan mutta itse en äitinä kuitenkaan rankaisi omiani loppuelämää teini iän tiukimisista.
Kyllä äiti musta on joskus välittänyt ja varmaan välittää edelleen. On vaan niin ikävää että se ei näy mitenkään mun kohdalla. Vaikka oonkin yhdenlainen tunnevammainen niin kuitenkin välillä ois kiva jos myöskin mua kohtelis niin kuin sisaruksiani. Vaa luultavasti toiveajattelua on tämäkin. Ehkä sitä on ollut niin paha ettei sitä koskaan voi anteeksi saada.
Elämä ennen Jonia. Niin no teini ikäinen Amis. Koko maailma auki ja ei vielä minkään sortin hajua et ois lapsen saanut alta parikymppisenä. Olla nuori, villi ja vapaa. Iloinen kun pääsi pois utajärveltä ja löysi kavereita Muhokselta. Hauskaahan meillä oli. Niitä aikoja onkin kiva muistella.
Tuolloin myös vielä hyvinkin itsepäinen ja suhde omiin vanhempiin hyvinkin erilainen. Silloin mua ei haitannut huonot välit omiin porukoihin vaan kaveripiiri pelasti.
Nykyään mua häiritsee että äitini edelleen mun kohdalla tunnostaa ajattelevan negatiivisesti ja puhuukin aina tiuskien. Kuitenkin ois kiva jos joskus voisi meidänkin välit ees hiukan parantua. Nykyisin mieluummin meen utajärvelle silloin kun iskä on vain kotona koska meidän välit on selvästi paremmin kuin ennen. Iskä on muuttunut aivan älyttömän paljon sen jälkeen kun Aada syntyi. Me pystytään keskusteleen asioista eikä riidellä enään.
Lähtökohtaisesti ihmettelen äitini käytöstä koska itse en ikinä voisi samalla tavalla toimia. Kyllä mä tiedän että oon osannut olla hankala ja välillä todella häijykin puheissani aikoinaan mutta itse en äitinä kuitenkaan rankaisi omiani loppuelämää teini iän tiukimisista.
Kyllä äiti musta on joskus välittänyt ja varmaan välittää edelleen. On vaan niin ikävää että se ei näy mitenkään mun kohdalla. Vaikka oonkin yhdenlainen tunnevammainen niin kuitenkin välillä ois kiva jos myöskin mua kohtelis niin kuin sisaruksiani. Vaa luultavasti toiveajattelua on tämäkin. Ehkä sitä on ollut niin paha ettei sitä koskaan voi anteeksi saada.
Kommentit
Lähetä kommentti