Viikko 37+0 ensi tiistaina viimeistään meitä pitäisi olla tässä perheessä 4. Jospa nyt kaikki menee hyvin loppuun asti ja ei mitään yllättävää tulisi enään. Kuitenkin mun kohdalla ikinä tiiä huomisesta...
Noh neiti kirppu oli eilen painoarvion mukaan lähes 3kg. Käytiin näytillä kun pari päivää ollut melko passiivista meininkiä. Siellä kuitenkin simmut auki hengittämistä harjoilteltiin. Kuitenkin ei hirveämmin liikuskellut ultran aikanakaan. Virtaukset ok samoin lapsiveden määrä. Syy miksi ei liiku ei selvinnyt kuitenkin kun vaikutti olevan ok seuraillaan ja jos ei ala liikettä tulemaan niin uudelleen sinne sitten.
Muuan pyörähdyksen tuntenut ja useampi ikävämpi supistus myös yön aikana. Kuitenkin en usko että tää täältä omatoimisesti lähtee nyt tuleen vaikka olo välillä on ollut sitä luokkaa ettei oo tiennyt miten päin olla. Toisaalta ois kiva saada hänet tänne vaikka jo heti mutta jokainen päivä minkä tuolla viihtyy vielä on hänen itsensä kannalta parempi, vaikka niin sanotusti täysaikaisuus on saavutettu.
Ens tiistaina kun kuitenkin on se suunniteltu sektio ja mieluummin se kuitenkin kuin kiireellinen versio.
Aamulla heräsin uuteen juttuun... Nimittäin tuntui kuin koko maailma pyörii ympärillä ja voimat ihan pois. Pari tuntia aikaisemmin herätessä ei ollut mitään outoja viboja. Noh katsoo mihin suuntaan tää tästä lähtee kehittyyn ja sen mukaan sitten soittelis lääkäriin.
Ohan tämä raskaus ollut kyllä yhdenlainen matka. Ennenaikainen synnytys oli pitkään tapetilla ja onneksi se saatiin vältettyä tehokkaalla levolla. Monia ongelmia ja haasteita kohdattu. Onneksi kuitenkin Kirppu on osoittanut tietynlaista sitkeyttä ja selvinnyt. Tietysti moni asia ehtii edelleen mennä vikaan ja en pysty huokaseen ennen kuin tytön syliin saan. Sitten alkaa uusi vaihe huolineen. Vanhemmuus kun on koko elämän kestävä tehtävä ja päättyy vasta kun viimeisen kerran ulos hengittää.
Noh neiti kirppu oli eilen painoarvion mukaan lähes 3kg. Käytiin näytillä kun pari päivää ollut melko passiivista meininkiä. Siellä kuitenkin simmut auki hengittämistä harjoilteltiin. Kuitenkin ei hirveämmin liikuskellut ultran aikanakaan. Virtaukset ok samoin lapsiveden määrä. Syy miksi ei liiku ei selvinnyt kuitenkin kun vaikutti olevan ok seuraillaan ja jos ei ala liikettä tulemaan niin uudelleen sinne sitten.
Muuan pyörähdyksen tuntenut ja useampi ikävämpi supistus myös yön aikana. Kuitenkin en usko että tää täältä omatoimisesti lähtee nyt tuleen vaikka olo välillä on ollut sitä luokkaa ettei oo tiennyt miten päin olla. Toisaalta ois kiva saada hänet tänne vaikka jo heti mutta jokainen päivä minkä tuolla viihtyy vielä on hänen itsensä kannalta parempi, vaikka niin sanotusti täysaikaisuus on saavutettu.
Ens tiistaina kun kuitenkin on se suunniteltu sektio ja mieluummin se kuitenkin kuin kiireellinen versio.
Aamulla heräsin uuteen juttuun... Nimittäin tuntui kuin koko maailma pyörii ympärillä ja voimat ihan pois. Pari tuntia aikaisemmin herätessä ei ollut mitään outoja viboja. Noh katsoo mihin suuntaan tää tästä lähtee kehittyyn ja sen mukaan sitten soittelis lääkäriin.
Ohan tämä raskaus ollut kyllä yhdenlainen matka. Ennenaikainen synnytys oli pitkään tapetilla ja onneksi se saatiin vältettyä tehokkaalla levolla. Monia ongelmia ja haasteita kohdattu. Onneksi kuitenkin Kirppu on osoittanut tietynlaista sitkeyttä ja selvinnyt. Tietysti moni asia ehtii edelleen mennä vikaan ja en pysty huokaseen ennen kuin tytön syliin saan. Sitten alkaa uusi vaihe huolineen. Vanhemmuus kun on koko elämän kestävä tehtävä ja päättyy vasta kun viimeisen kerran ulos hengittää.
Kommentit
Lähetä kommentti