Omituiset oireet ja niiden selvittely. Muutama päivä ollut sellaista outoa oloa, heikottaa, ei voimia, ei näe kunnolla ja äänet jää kaikuun tai ei kuule kunnolla. Lämmöt lievästi ylhäällä. Viimeksi kun tälläsen olon sain oli se viittaus tulehdusarvojen noususta. Noh koska olo ei helpottanut tuli pyörähdettyä synnärillä.
Liuta verikokeita lähinnä toksemiaan liittyen. Jostain syystä lääkäri kuitenkin jätätti tulehdus arvot ottamatta ja kirjoitti antibiootin. Hiukan erikoista mutta toisaalta maanantaina on uudestaan verikoe missä pitäisi tulla aikalailla kattavasti kaikki. Oli kuitenkin mukava lääkäri ja synnärillä on aina ollut mukava henkilökunta.
Kirppunen "raivostui" käyristä ja olikin melko rallia sen tunnin vetänyt syke käyristä katsottuna ja ultra oli kirsikkana kakun päällä eikä neiti enää pysynyt paikoillaan mittojen ottoa varten. Noh eipä tuo niin justiinsa kun maanantaina kuitenkin painoarvio viimeksi otettu.
Jos nyt jotain uutta mainitsi lääkäri et istukka lähtenyt kalkeutumaan. Mikä on ja ei ole normaalia... Riippuu raskaus viikoista ja miten pahasti kalkeutunut. Tuumas et seurataan kun kuitenkin virtaukset oli vielä rajojen sisällä ja lapsivettäkin muuan lammikko. Eihän sen tarttis kuin reilu 3 viikkoa enää palvella mut toki hiukan huolestuttaa se että voi mahdollisesti vaikuttaa kasvuun sitä hidastavana. Noh edelleen jos tulee jotain niin heti takas synnärille missä sitten tsekataan eikä jäädä arpomaan kotiin.
Otettiin eilen muuan masukuvakin ennen kuin on liian myöhäistä. Onhan se aina kiva jälkeenpäin katsella ja muistella millaista oli. Aikakin kultaa muistot ja vaikka raskaus on ollu näinkin stressaava. Kuitenkin se on ihan varmaa et jos kaikki menee hyvin niin saa mennä taas se 4 vuotta vähintäänkin ennen kuin ees harkitsen mahdollisesti uudelleen tätä koitosta. Kuten jo aiemmin maininnut jotkut nauttii raskaana olosta ja suorastaan hehkuvat... Sitten minä jolle tuo on kaukainen haave vain ja 9kk pelkoa että jatkuvaa lääkäriä ei ole mikään hupaisa kokemus. Onneksi oon jossain määrin tunne puolella valjaa niin tälläsestä selviää järjissään.
Se et ajattelee loogiselta kannalta eikä tunteen pohjalta on jossain määrin hyvä. Lääkäritkin kehuneet mun realistista ajatustapaa. Moni ihminen ois herkästi vaipunut jonkin sortin epätoivoon kun kohtaa tän luokan ongelmia ja jää tunteiden vietäväksi. Mun looginen tapa toimia ja ajatella kuitenkin ajaa eteenpäin oli sitten miten huono tilanne pyrkii selvittään asian.
Vaikka en olekkaan tunteen pohjalta toimiva ja välillä ehkä vaikutankin kylmältä loogisen ajattelun takia ei se kuitenkaan tarkoita etten tunne mitään. On mulla tunteita en vaan näytä niitä niin kuin muut ja empatiaakin tunnen tiettyyn pisteeseen asti. Asperger ihmiset jostain syystä yleensä mielletään samaan muottiin vaikka meitäkin on niin monenlaisia. Kuitenkin rakkaus on tunne mitä tunnen vahvasti mulle tärkeitä ihmisiä kohtaan ja sitä ei tarvitse kenenkään epäillä. Mut tuntevat ihmiset tietävät että teen kaikkeni mulle tärkeiden takia ja että heillä on hyvä olla. Mä oon iloinen ja onnellinen kun hekin ovat.
Liuta verikokeita lähinnä toksemiaan liittyen. Jostain syystä lääkäri kuitenkin jätätti tulehdus arvot ottamatta ja kirjoitti antibiootin. Hiukan erikoista mutta toisaalta maanantaina on uudestaan verikoe missä pitäisi tulla aikalailla kattavasti kaikki. Oli kuitenkin mukava lääkäri ja synnärillä on aina ollut mukava henkilökunta.
Kirppunen "raivostui" käyristä ja olikin melko rallia sen tunnin vetänyt syke käyristä katsottuna ja ultra oli kirsikkana kakun päällä eikä neiti enää pysynyt paikoillaan mittojen ottoa varten. Noh eipä tuo niin justiinsa kun maanantaina kuitenkin painoarvio viimeksi otettu.
Jos nyt jotain uutta mainitsi lääkäri et istukka lähtenyt kalkeutumaan. Mikä on ja ei ole normaalia... Riippuu raskaus viikoista ja miten pahasti kalkeutunut. Tuumas et seurataan kun kuitenkin virtaukset oli vielä rajojen sisällä ja lapsivettäkin muuan lammikko. Eihän sen tarttis kuin reilu 3 viikkoa enää palvella mut toki hiukan huolestuttaa se että voi mahdollisesti vaikuttaa kasvuun sitä hidastavana. Noh edelleen jos tulee jotain niin heti takas synnärille missä sitten tsekataan eikä jäädä arpomaan kotiin.
Otettiin eilen muuan masukuvakin ennen kuin on liian myöhäistä. Onhan se aina kiva jälkeenpäin katsella ja muistella millaista oli. Aikakin kultaa muistot ja vaikka raskaus on ollu näinkin stressaava. Kuitenkin se on ihan varmaa et jos kaikki menee hyvin niin saa mennä taas se 4 vuotta vähintäänkin ennen kuin ees harkitsen mahdollisesti uudelleen tätä koitosta. Kuten jo aiemmin maininnut jotkut nauttii raskaana olosta ja suorastaan hehkuvat... Sitten minä jolle tuo on kaukainen haave vain ja 9kk pelkoa että jatkuvaa lääkäriä ei ole mikään hupaisa kokemus. Onneksi oon jossain määrin tunne puolella valjaa niin tälläsestä selviää järjissään.
Se et ajattelee loogiselta kannalta eikä tunteen pohjalta on jossain määrin hyvä. Lääkäritkin kehuneet mun realistista ajatustapaa. Moni ihminen ois herkästi vaipunut jonkin sortin epätoivoon kun kohtaa tän luokan ongelmia ja jää tunteiden vietäväksi. Mun looginen tapa toimia ja ajatella kuitenkin ajaa eteenpäin oli sitten miten huono tilanne pyrkii selvittään asian.
Vaikka en olekkaan tunteen pohjalta toimiva ja välillä ehkä vaikutankin kylmältä loogisen ajattelun takia ei se kuitenkaan tarkoita etten tunne mitään. On mulla tunteita en vaan näytä niitä niin kuin muut ja empatiaakin tunnen tiettyyn pisteeseen asti. Asperger ihmiset jostain syystä yleensä mielletään samaan muottiin vaikka meitäkin on niin monenlaisia. Kuitenkin rakkaus on tunne mitä tunnen vahvasti mulle tärkeitä ihmisiä kohtaan ja sitä ei tarvitse kenenkään epäillä. Mut tuntevat ihmiset tietävät että teen kaikkeni mulle tärkeiden takia ja että heillä on hyvä olla. Mä oon iloinen ja onnellinen kun hekin ovat.
Kommentit
Lähetä kommentti