Joulu tuli ja meni. Ruoka maistui kaikille. Itseä jäi vähän harmittaan kun on niin rajoitettua tuo syöminen niin lähinnä peruna linjalla tuli mentyä. Mun sisarukset oli yhden yön täällä ja paljukin lämmitettiin. Sinne ei kuitenkaan Aadan kanssa menty koska oli yli 20 astetta pakkasta ja mä en saa muutenkaan nyt tuollaista harrastaa.
Lahjojen määrästä päätellen Aada ois ollut erittäin kiltti ja monenlaista juttua sai. Alkaa neidin huone olla vaan jo melko täysi noista leluista et pitää jonkin sortin säilytys ratkaisuja kehitellä lisää tai sitten antaa neidille isompi huone.
Välillä ollut melko napakoita supistuksia ja uusia kipuja niiden lisäksi. Kuitenkin oon päättänyt että en lähde ennen kuin jotain selvästi tulee ulos päin... Lauantaina oli kyllä sellainen kipu supistelu kohtaus et jo joutui miettiin oisko pitäny mennä näytille kuitenkin kun sai ne ajan kanssa laantumaan ei tullut raahauduttua kaksille.
Viime viikolla kun Aada kävi mutkan uj:llä tulikin jo seuraavana päivänä takaisin. Nyt kuitenkin eilen sai lähtee mummolaan uudestaan mitä kovasti oli odottanutkin. Perjantaina tulee kotiin. Pitkästä aikaa lapsi vapaa ilta oli eilen mut ei me jaksettu jonin kanssa lähtee mihinkään. Oltiin kotona ja sauna lämmitettiin. Hiukan huvittaa ko Joni mulle nauranut siitä kun ikävä Aadaa vaa niin oli tullut hällä viime yönä eikä kuulemma saanut nukuttua sen takia.
Niin jostain syystä raskaus on tehnyt mustakin tälläsen "takertuvaisen" ei ennen ollut ongelmaa jättää/päästää Aadaa hoitoon/mummolaan mut nyt tuntuu siltä että sydän särkyy ikävään. Arjen kulku kun on rakennettu Aadan tarpeiden mukaiseksi ja kun ei ole täällä ei tiedä mitä sitä tekee.
Pelkään myös enemmän ja oon välillä yli suojeleva. Noh hormonit ne tekee musta tälläsen oudon höpsön. Saa nähdä häviääkö ne kahden viikon päästä vai jatkuuko vielä miten pitkään kirpun syntymän jälkeen. Oma olohan alkaa olla jo melko risanen kun joka paikkaan sattuu, kengät ei mee jalkaa, eikä kädet nyrkkiin tuon jäätävän turvotuksen takia, migreeniäkin ollut taas ja supistuksia.
Jos kirppu syntyisi samoihin aikoihin kuin Aada olis tasan viikko enään jäljellä mutta toisaalta parempi on kun menis suunnitelman mukaan ja vasta 8.1. Kuitenkin kaikki asiat on suunniteltu sen mukaan Aadan hoitoa myöden. Vaa ens maanantaina kun ylitetään rv 37+0 ollaan niin sanotusti täysaikaisia. Kuitenkin viikko lisää masussa vähentää riskiä keltaisuuteen ja syöminenkin alkaa helpommin. Ei aadalla ollut kuitenkaan noita ongelmia vaikka syntyikin 37+2 vaa jokainen lapsi on yksilö kuten myös raskaus.
Lahjojen määrästä päätellen Aada ois ollut erittäin kiltti ja monenlaista juttua sai. Alkaa neidin huone olla vaan jo melko täysi noista leluista et pitää jonkin sortin säilytys ratkaisuja kehitellä lisää tai sitten antaa neidille isompi huone.
Välillä ollut melko napakoita supistuksia ja uusia kipuja niiden lisäksi. Kuitenkin oon päättänyt että en lähde ennen kuin jotain selvästi tulee ulos päin... Lauantaina oli kyllä sellainen kipu supistelu kohtaus et jo joutui miettiin oisko pitäny mennä näytille kuitenkin kun sai ne ajan kanssa laantumaan ei tullut raahauduttua kaksille.
Viime viikolla kun Aada kävi mutkan uj:llä tulikin jo seuraavana päivänä takaisin. Nyt kuitenkin eilen sai lähtee mummolaan uudestaan mitä kovasti oli odottanutkin. Perjantaina tulee kotiin. Pitkästä aikaa lapsi vapaa ilta oli eilen mut ei me jaksettu jonin kanssa lähtee mihinkään. Oltiin kotona ja sauna lämmitettiin. Hiukan huvittaa ko Joni mulle nauranut siitä kun ikävä Aadaa vaa niin oli tullut hällä viime yönä eikä kuulemma saanut nukuttua sen takia.
Niin jostain syystä raskaus on tehnyt mustakin tälläsen "takertuvaisen" ei ennen ollut ongelmaa jättää/päästää Aadaa hoitoon/mummolaan mut nyt tuntuu siltä että sydän särkyy ikävään. Arjen kulku kun on rakennettu Aadan tarpeiden mukaiseksi ja kun ei ole täällä ei tiedä mitä sitä tekee.
Pelkään myös enemmän ja oon välillä yli suojeleva. Noh hormonit ne tekee musta tälläsen oudon höpsön. Saa nähdä häviääkö ne kahden viikon päästä vai jatkuuko vielä miten pitkään kirpun syntymän jälkeen. Oma olohan alkaa olla jo melko risanen kun joka paikkaan sattuu, kengät ei mee jalkaa, eikä kädet nyrkkiin tuon jäätävän turvotuksen takia, migreeniäkin ollut taas ja supistuksia.
Jos kirppu syntyisi samoihin aikoihin kuin Aada olis tasan viikko enään jäljellä mutta toisaalta parempi on kun menis suunnitelman mukaan ja vasta 8.1. Kuitenkin kaikki asiat on suunniteltu sen mukaan Aadan hoitoa myöden. Vaa ens maanantaina kun ylitetään rv 37+0 ollaan niin sanotusti täysaikaisia. Kuitenkin viikko lisää masussa vähentää riskiä keltaisuuteen ja syöminenkin alkaa helpommin. Ei aadalla ollut kuitenkaan noita ongelmia vaikka syntyikin 37+2 vaa jokainen lapsi on yksilö kuten myös raskaus.
Kommentit
Lähetä kommentti