Niin viime perjantaina käytiin moikkaa kirppua ja olihan hällä painoa jo 1kg240g ja kaikki hyvin. Verenpaineet oli lähtenyt nousee ja ala paine oli 85 niin aletaan niitäkin nyt seuraan tarkemmin. Noh verenpaine seuranta on tuttua kauraa jo Aadan raskaus ajalta kun silloin tuli raskaus myrkytys kuvioihin rv 34. Onneksi löytyy iteltä tuo mittari niin onnistuu kätevästi mittailu.
Tällä viikolla ei ole neu käyntiä koska ens viikolla on sitten maanantaina kontrolli naistentautien poliklinikalle. Keskiviikkona pelkopoli jonka ehkä perun ko näin järjellä aateltuna siellä käymisestä ei ole hyötyä millään tavalla eikä inspiroi ajaa kajaaniin jatkuvasti. Tiiän jo etukäteen millaista keskustelua siellä on tiedossa. Ei kiinnosta sitten yhtään lähtee kuuntelemaan miten heidän mielestään sektio on vaarallinen ja normaalisti synnyttäminen paras vaihtoehto. Riskit kummastakin harvinaisen hyvässä tiedossa. Enkä ryhdy todellakaan siihen mitä synnärin lääkäri ehdotti et lähetään kokeilemaan normaalisti ja jos yhtään siltä tuntuu ettei suju tekevät sektion. Se on joko tai eikä mitään tuollaista järjestelyä koska tiiän etteivät varmasti suostu sektiota tekemään kesken synnytyksen jos lähden alakautta kokeilemaan.
J sanoi myös mielipiteensä asiaan ja mieluummin sektiolla vaikka siinä nyt onkin suuremmat riskit monen asian suhteen. Jos homma menee tuolla hankalaksi siirryn oyssiin sitten vaikka kuitenkin mieluummin oisin pienessä sairaalassa ollut ton osasto ajan sen rauhallisuuden vuoksi.
Nyt kun viimeisiä viikkoja mennään alkaa tuo lähestyvä sektio hiukan jännittää. Aadan kohdalla oli helpompi kun ei tiennyt mitään millainen toimenpide tulee olemaan. Nyt kun kuitenkin on tiedossa ja muistissa miten ahdistavaa on valmistautua leikkaukseen ja se jännitys kun yksin sinne viimeksi joutui menemään. Lisäksi kun paikat ei mulla puudu jostain syystä niin kuin pitää ja viimeksi ei ollut kaukana et olisivat viiltoa ruvenneet tekemään kun vielä toisella puolella oli tunto täysin. Joutuivat voimakkaammin annostelemaan että puutui kokonaan. Sama ongelma on myös hammaslääkärissä kun ei vaan puudu.
Oiskin ollut ainoa ongelma vaa eipä sitten lähtenyt kohtu supistuun mikä nostaa verenvuodon riskiä ja hoitajat joutuivat painelemaan mahaa heräämön puolella ainakin 4 kertaan. Silloin onneksi ei tullut verenvuotoja ja ilman lisäverta selvisi. Nyt on jo valmiiksi tiedossa et vatsan seudulle on tullut paljon kiinnikkeitä edellisistä leikkauksista mikä hidastaa leikkausta ja hankaloittaa. Vaan siltikin olen sitä mieltä että sektio on edelleen se ainoa vaihtoehto eikä sitä yksikään kätilö/lääkäri voi muuttaa vaikka kuinka saarnaisivat.
Aadalla ollu nyt sitkeää flunssaa ja itellä migreeni taas lisääntynyt jossain määrin mikä hiukan ärsyttää. No onneksi tässä ei enään montaa viikkoa tarvitse kärvistellä tuon migreenin kanssa. J n Lieksan työkeikkakin lähestyy loppuaan ja hyvällä tuurilla saattaa päästä kottoo kulkee jo ennen joulukuuta. Mukava kun saa taas olla perheenä eikä niin sanottua yhn elämää tartte elellä.
Tällä viikolla ei ole neu käyntiä koska ens viikolla on sitten maanantaina kontrolli naistentautien poliklinikalle. Keskiviikkona pelkopoli jonka ehkä perun ko näin järjellä aateltuna siellä käymisestä ei ole hyötyä millään tavalla eikä inspiroi ajaa kajaaniin jatkuvasti. Tiiän jo etukäteen millaista keskustelua siellä on tiedossa. Ei kiinnosta sitten yhtään lähtee kuuntelemaan miten heidän mielestään sektio on vaarallinen ja normaalisti synnyttäminen paras vaihtoehto. Riskit kummastakin harvinaisen hyvässä tiedossa. Enkä ryhdy todellakaan siihen mitä synnärin lääkäri ehdotti et lähetään kokeilemaan normaalisti ja jos yhtään siltä tuntuu ettei suju tekevät sektion. Se on joko tai eikä mitään tuollaista järjestelyä koska tiiän etteivät varmasti suostu sektiota tekemään kesken synnytyksen jos lähden alakautta kokeilemaan.
J sanoi myös mielipiteensä asiaan ja mieluummin sektiolla vaikka siinä nyt onkin suuremmat riskit monen asian suhteen. Jos homma menee tuolla hankalaksi siirryn oyssiin sitten vaikka kuitenkin mieluummin oisin pienessä sairaalassa ollut ton osasto ajan sen rauhallisuuden vuoksi.
Nyt kun viimeisiä viikkoja mennään alkaa tuo lähestyvä sektio hiukan jännittää. Aadan kohdalla oli helpompi kun ei tiennyt mitään millainen toimenpide tulee olemaan. Nyt kun kuitenkin on tiedossa ja muistissa miten ahdistavaa on valmistautua leikkaukseen ja se jännitys kun yksin sinne viimeksi joutui menemään. Lisäksi kun paikat ei mulla puudu jostain syystä niin kuin pitää ja viimeksi ei ollut kaukana et olisivat viiltoa ruvenneet tekemään kun vielä toisella puolella oli tunto täysin. Joutuivat voimakkaammin annostelemaan että puutui kokonaan. Sama ongelma on myös hammaslääkärissä kun ei vaan puudu.
Oiskin ollut ainoa ongelma vaa eipä sitten lähtenyt kohtu supistuun mikä nostaa verenvuodon riskiä ja hoitajat joutuivat painelemaan mahaa heräämön puolella ainakin 4 kertaan. Silloin onneksi ei tullut verenvuotoja ja ilman lisäverta selvisi. Nyt on jo valmiiksi tiedossa et vatsan seudulle on tullut paljon kiinnikkeitä edellisistä leikkauksista mikä hidastaa leikkausta ja hankaloittaa. Vaan siltikin olen sitä mieltä että sektio on edelleen se ainoa vaihtoehto eikä sitä yksikään kätilö/lääkäri voi muuttaa vaikka kuinka saarnaisivat.
Aadalla ollu nyt sitkeää flunssaa ja itellä migreeni taas lisääntynyt jossain määrin mikä hiukan ärsyttää. No onneksi tässä ei enään montaa viikkoa tarvitse kärvistellä tuon migreenin kanssa. J n Lieksan työkeikkakin lähestyy loppuaan ja hyvällä tuurilla saattaa päästä kottoo kulkee jo ennen joulukuuta. Mukava kun saa taas olla perheenä eikä niin sanottua yhn elämää tartte elellä.
Kommentit
Lähetä kommentti