Life as it is

 Vuoristorataa. Sitähän se on, välillä on kivaa ja elämä oikein nousu johteista. Sit taas välillä mennään lujaa alas. Tasaista siitä ei saa käytännössä mitenkään niin kauan kun omistaa tunteita. Eikä sen elämän tarvikkaan olla sellaista pinkkiä pilvilinnaa. Tietynlainen äksöni pitää skarppina ja jalat maassa.

Lasten tulon jälkeen elämä muuttui lapsiluvun kasvaessa. Yhden kanssa oli vielä ihan eri tavalla mahdollisuuksia omaan aikaan, parisuhteelle yms. Toinen jo hiukan vaikeutti kuvioita kun kukaan ei lähipiirissä riemusta kiljuen halunnut ylläripylläri ottaa meidän semivaikeaa (temperamenttinen) keskimmäistä.  Toisaalta myös se että en ihan kelle tahansa lapsia halua jättää myöskään.

Saga on ollut kerran tässä 10kk aikana hoidossa jollain muulla. Pääasiassa ollaan vuoroteltu menemisiä Jonin kanssa. Ei siinä muuten mut joo kyllä ymmärrän ihan hyvin koska en kyllä itekkään kovin innossani vahdi muiden muksuja tai omieni lapsia jos niitä sattuu tulemaan hamassa tulevaisuudessa.

Pari viikkoa ja äitin mini kirppu aloittaa päikyssä. Jännää on. Huomenna alkaa itellä koulu luultavasti alkuun etänä y aineiden viimeistelyä. Parin viikon päästä sit moto opintojen pariin. Välillä miettinyt et harmi kun ei sillai osaa ottaa iloa irti lomasta mut äkkiä se 10kk meni sit kuitenkin. Et tylsää ei sinänsä ole ollut.

Mitenpä kesäkuntoon 22 projektissa, noo k piikin jälkeiset oireet ja kehon lakkoilu muutenkin hiukan jarruttanut. Oon nyt kuitenkin tässä tammikuun koittanu vähitellen ottaa takaisin saman hyvän linjan millä olin. Itse inho toimii hyvin motivaattorina. Enkä kyllä epäile ettenkö saa itseäni kuosiin, toki yhtä tikkiin pääsy kuin ennen sagaa vaatii aikaa Enemmän enkä oleta että hirmuista lihaskasvua kesään mennessä ehtii tulla.

Kuitenkin kaikki aikanaan, mut se minkä voi tehdä nyt pitää tehdä. Ei siirtää huomiselle. Pienistä puroista muodostuu joki kuitenkin loppujen lopuks.