Ollaan oltu perjantaista lähtien kotona ja huomenna kirppu on viikon ollut meidän ilona täällä. Tänään käytiin terkkarilla verikokeessa kun tyttö hiukan turhankin keltainen niin oman mielenrauhan saavuttaakseni bilirubiini arvo tsekataan.
Kirppu on aika perus vauva nukkuu ja syö. On hereillä noin 4 tuntia päivässä. Ruokailee 2-4 tunnin välein. Osittain rinnalta ja pullosta. Tällä hetkellä kuitenkin täysin rintamaidolla eli pumpulla on tullut pumppailtua kun tuntuu että rinnalta ei jaksa oikein imeä. Pullosta meneekin se 50-80milliä per ruokailu.
Tarkoitus ois kun maito kunnolla nousee ja tyttö jaksaa paremmin imeä jättää pullo pois. Kuitenkin nyt tuntuu mukavammalta toimia näin ja varmistaa riittävä ravinnon saaminen. Kuitenkin tuo noiden pullojen kanssa säätäminen on aika työlästä kun joka käytön jälkeen pesu että keittäminen.
Hetken aikaa joutui myös korviketta antaan koska maito ei noussut kuin vasta kotiin päästyä. Sai siis sairaalassa luovutettua ja tuutia. Luultavasti jos imetys nyt jostain syystä ei lähdekään kunnolla käyntiin tuutia tullaan käyttämään kun näytästää sopivan tytön masulle.
Kirpulla oli hiukan ongelmia sopeutua tänne masun ulkopuolelle. Suurimmaksi osaksi luultavasti juurikin tuon sektiossa käytetyn nukutuksen takia. Eka päivä happiarvot nakkelivat ja tyttö oli aika kiukkuinen. Nyt selvästi rauhoittunut kuitenkin on "äänekkäämpi" mitä Aada ja ääntelehtii paljon nukkuessaan. Sitten kun on yhtä herkästi heräävä kuin minä on melko haastavaa nukkua.
Hällä oli myös sivuääni sydämessä mitä selviteltiin ihan lastenpolilla. Siellä sydänlääkäri teki perusteellisen ultran sydämmelle eikä mitään löytynyt.
Hän on minusta enemmän jonin näköinen kuin minun mutta niin on Aadakin. Melko samannäköisiä tytöt ovatkin. Kirpulla on hiukan eri muotoinen pää ja enemmän hiuksia.
Aada on ottanut pikkusiskon innolla vastaan ja kertookin ylpeänä jokaiselle asiasta. Kuitenkin jonkin verran on huomion hakua jatkuvalla temppuilulla. Ei siis tottele, vääntää itkuksi mitä pienemmistäkin asioista (itkee enemmän kuin vauva) ja ätisee. Noh oli odotettavissa ja kyllä tää luultavasti tasoittuu ajan kanssa.
Jonin kanssa tänään puhuttiinkin että jotenkin eri rennommin menee tän toisen kohdalla. Välillä kuitenkin mulla nostelee pelkoja samoja kuin Aadan kanssa eli onko vauvalla kaikki hyvin, eihän sairastu flunssaan ja sen semmosia. Luulen että kaikilla vanhemmilla näitä tulee silloin tällöin. Vaikka mekin nyt toista kertaa tää koetaan on se kuitenkin aina suuri muutos oli se lapsi ensimmäinen tai vaikka jo viides.
Kirppu on aika perus vauva nukkuu ja syö. On hereillä noin 4 tuntia päivässä. Ruokailee 2-4 tunnin välein. Osittain rinnalta ja pullosta. Tällä hetkellä kuitenkin täysin rintamaidolla eli pumpulla on tullut pumppailtua kun tuntuu että rinnalta ei jaksa oikein imeä. Pullosta meneekin se 50-80milliä per ruokailu.
Tarkoitus ois kun maito kunnolla nousee ja tyttö jaksaa paremmin imeä jättää pullo pois. Kuitenkin nyt tuntuu mukavammalta toimia näin ja varmistaa riittävä ravinnon saaminen. Kuitenkin tuo noiden pullojen kanssa säätäminen on aika työlästä kun joka käytön jälkeen pesu että keittäminen.
Hetken aikaa joutui myös korviketta antaan koska maito ei noussut kuin vasta kotiin päästyä. Sai siis sairaalassa luovutettua ja tuutia. Luultavasti jos imetys nyt jostain syystä ei lähdekään kunnolla käyntiin tuutia tullaan käyttämään kun näytästää sopivan tytön masulle.
Kirpulla oli hiukan ongelmia sopeutua tänne masun ulkopuolelle. Suurimmaksi osaksi luultavasti juurikin tuon sektiossa käytetyn nukutuksen takia. Eka päivä happiarvot nakkelivat ja tyttö oli aika kiukkuinen. Nyt selvästi rauhoittunut kuitenkin on "äänekkäämpi" mitä Aada ja ääntelehtii paljon nukkuessaan. Sitten kun on yhtä herkästi heräävä kuin minä on melko haastavaa nukkua.
Hällä oli myös sivuääni sydämessä mitä selviteltiin ihan lastenpolilla. Siellä sydänlääkäri teki perusteellisen ultran sydämmelle eikä mitään löytynyt.
Hän on minusta enemmän jonin näköinen kuin minun mutta niin on Aadakin. Melko samannäköisiä tytöt ovatkin. Kirpulla on hiukan eri muotoinen pää ja enemmän hiuksia.
Aada on ottanut pikkusiskon innolla vastaan ja kertookin ylpeänä jokaiselle asiasta. Kuitenkin jonkin verran on huomion hakua jatkuvalla temppuilulla. Ei siis tottele, vääntää itkuksi mitä pienemmistäkin asioista (itkee enemmän kuin vauva) ja ätisee. Noh oli odotettavissa ja kyllä tää luultavasti tasoittuu ajan kanssa.
Jonin kanssa tänään puhuttiinkin että jotenkin eri rennommin menee tän toisen kohdalla. Välillä kuitenkin mulla nostelee pelkoja samoja kuin Aadan kanssa eli onko vauvalla kaikki hyvin, eihän sairastu flunssaan ja sen semmosia. Luulen että kaikilla vanhemmilla näitä tulee silloin tällöin. Vaikka mekin nyt toista kertaa tää koetaan on se kuitenkin aina suuri muutos oli se lapsi ensimmäinen tai vaikka jo viides.
Kommentit
Lähetä kommentti