Niin no oli tarkoitus kirjoittaa sektiosta jo aikaisemmin mut tosiaan se oli hiukan erilainen homma kuin viimeksi.
Jos pitää ilmaista kokemuksesta näin yleisesti yhdellä sanalla niin se ois Hirveä. Kaikki meni ihan eri tavalla kuin oli tarkoitus enkä muista milloin oisin pelännyt niin paljon kuin silloin.
Edellinen yö oli uneton. En nukkunut kuin tunnin. Ennen lähtöä piti käydä suihkussa ja vetää tukisukat jalkaan veritulppia estääkseen. Yö oli tuskaa osittain myös siksi että pitää olla ravinnotta ja juomatta kahdestatoista asti.
Siinäpä sitä sitten isuzun keula kohti kajaania. Synnärille tullessa ohjattiin synnytys saliin missä käyrillä olin 20min, vaihdettiin leikkaus vaatteet, katetri ja mahan sisältöä neutralisoiva litku ilmeisesti jonkin kipulääkkeen kanssa. Näiden jälkeen leikkausta suorittava lääkäri tuli huoneeseen ja esitin huoleni istukan paikasta kun viimeksi siitä ei ollut puhetta. Stekattiin ultralla ja hänen mielestään ei pitäisi olla edessä.
Noh tuon jälkeen tuli käsky leikkaus saliin. Sali oli täynnä ihmisiä ja meininki oli melko kiireinen/sekava. Aina kun koitin kysyä jotain ei joko saanut vastausta tai vastaus ei ollut mitenkään tyydyttävä. Kaiken maailman härpäkkeitä liimailtiin ympäri kehoa ja käsiin kanyylin.
Sitten alkoi puudutteen laitto ensin kylellään leikkuu pöydällä piti vääntäytyä tuhannen kippuraan. Ei onnistunut pisti kolme kertaa ja aina veti hermoon jolloin kehon läpi viiltää aivan järkyttävä kipu. Koitappa siinä pysyä täysin liikkumatta. Kun kylellään laitto ei onnistunut käskettiin istumaan ja silloinkin eka kerta epäonnistui. Toisella kerralla luuli saaneensa sen oikein.
Tuossa vaiheessa huoneeseen tulee kokeneempi anestesia lääkäri ja jää sinne seuraamaan lähteekö puudute puremaan. Ei minkäänlaisia tuntemuksia tunnon häviämisestä ja aikaa annettiin puudutteelle sen verran kun mahaa putsattiin leikkausta varten. Kysyttiin tunnenko kylmän ja joo edelleen oli ihan tunto kohdillaan. Nippastiin pinseteillä mahasta ja kun edelleen senkin tunsin tuli käsky nukuttaa.
Kaikki kävi tuon jälkeen tosi äkkiä Joni ehti käväistä leikkaus salissa mutta joutui poistumaan nukutuksen takia. Aloin muistaakseni itkemään. Samalla naamalle painettiin maski ja järkyttävä kipu tulee uudestaan kunnes nukahti.
Leikkauksessa tapahtunut isompi vuoto johtui siitä että joutuivat kuitenkin leikkaan istukan läpi. Kuitenkin ilman lisäverta tästä selvisin vaikka hb tippui melko alas ja väriltään olen edelleen melko lumenvalkoinen.
Seuraava muistikuva onkin heräämöstä kun hoitaja pyörii ympärillä. Oikea jalka on puutunut osittain ja olo oli aivan järkyttävä. Kysyn vauvasta ja hoitaja sanoo vauvan olevan keskolassa tarkkailussa. Hengityksessä ollut ongelmia. Ei osannut enempää kuitenkaan kertoa. Kysyn jonista joka on onneksi vauvan luona.
Siinä sitten tulee joku lääkäri ja kertoo että leikkauksen aikana oli tullut iso vuoto, leikkaava lääkäri oli vaihtunut kiireen vuoksi ja jotain muuta mitä en muista enään. Jonikin ilmestyi heräämöön ja näyttää kuvia kirpusta. Kirppu oli ehtinyt altistua nukuttavalle aineelle. Pisteet oli 6,7 ja 10. Kuitenkin vauvan pitää olla tarkkailussa hapetusarvojen heittojen takia jonkin aikaa.
Heräämöstä päästessä mua käytetään vauvaa katsomassa ja hetken aikaa sain tyttöä sylissä vaatteiden alla pitää. Kunnes kärrättiin osastolle. Sielläpä osastolla iltaan asti pötköttelin kunnes sain luvan kokeilla nousta ja käydä pyörätuolissa keskolassa. Olin yllättynyt kuinka kivuttomasti pääsinkin ylös ja tuoliin.
Keskolasta kuuluu itku mitä en vielä tässä vaiheessa tunnista oman vauvan itkuksi. Pleksi muovisessa sängyssä tuhisee Kirppu jolla on happi viikset ja saturaatio mittari. Saan kirpun syliin ja pullosta tarjota maitoa.
Oltiin siellä pitkään koska en halunnut enään menettää yhtään aikaa kirpun kanssa. Kuitenkin yöksi piti osastolle palata. Pyörätuolista kun nousin halusin hetken aikaa seistä. Joni lähti hakemaan mulle iltapalaa. Huomasin vesi astian olevan tyhjä ja päätin että lähden kokeileen pääsenkö keittiölle asti kävellen. Onneksi oli hyvässä muistissa miten liikkua ison leikkauksen jälkeen ja homma sujuikin yllättävän hyvin. Hoitajakin oli yllättynyt.
Yö nukuttiin jonin kanssa perhehuoneessa kahdestaan ja seuraavana aamuna sitten kävelin keskolaan asti. Tuo tehokas liikkuminen on edistänyt parantumista enkä ole leikkauksen jälkeen mitään muita kipu lääkkeitä kuin Buranaa ja panadolia nauttinut.
Jos pitää ilmaista kokemuksesta näin yleisesti yhdellä sanalla niin se ois Hirveä. Kaikki meni ihan eri tavalla kuin oli tarkoitus enkä muista milloin oisin pelännyt niin paljon kuin silloin.
Edellinen yö oli uneton. En nukkunut kuin tunnin. Ennen lähtöä piti käydä suihkussa ja vetää tukisukat jalkaan veritulppia estääkseen. Yö oli tuskaa osittain myös siksi että pitää olla ravinnotta ja juomatta kahdestatoista asti.
Siinäpä sitä sitten isuzun keula kohti kajaania. Synnärille tullessa ohjattiin synnytys saliin missä käyrillä olin 20min, vaihdettiin leikkaus vaatteet, katetri ja mahan sisältöä neutralisoiva litku ilmeisesti jonkin kipulääkkeen kanssa. Näiden jälkeen leikkausta suorittava lääkäri tuli huoneeseen ja esitin huoleni istukan paikasta kun viimeksi siitä ei ollut puhetta. Stekattiin ultralla ja hänen mielestään ei pitäisi olla edessä.
Noh tuon jälkeen tuli käsky leikkaus saliin. Sali oli täynnä ihmisiä ja meininki oli melko kiireinen/sekava. Aina kun koitin kysyä jotain ei joko saanut vastausta tai vastaus ei ollut mitenkään tyydyttävä. Kaiken maailman härpäkkeitä liimailtiin ympäri kehoa ja käsiin kanyylin.
Sitten alkoi puudutteen laitto ensin kylellään leikkuu pöydällä piti vääntäytyä tuhannen kippuraan. Ei onnistunut pisti kolme kertaa ja aina veti hermoon jolloin kehon läpi viiltää aivan järkyttävä kipu. Koitappa siinä pysyä täysin liikkumatta. Kun kylellään laitto ei onnistunut käskettiin istumaan ja silloinkin eka kerta epäonnistui. Toisella kerralla luuli saaneensa sen oikein.
Tuossa vaiheessa huoneeseen tulee kokeneempi anestesia lääkäri ja jää sinne seuraamaan lähteekö puudute puremaan. Ei minkäänlaisia tuntemuksia tunnon häviämisestä ja aikaa annettiin puudutteelle sen verran kun mahaa putsattiin leikkausta varten. Kysyttiin tunnenko kylmän ja joo edelleen oli ihan tunto kohdillaan. Nippastiin pinseteillä mahasta ja kun edelleen senkin tunsin tuli käsky nukuttaa.
Kaikki kävi tuon jälkeen tosi äkkiä Joni ehti käväistä leikkaus salissa mutta joutui poistumaan nukutuksen takia. Aloin muistaakseni itkemään. Samalla naamalle painettiin maski ja järkyttävä kipu tulee uudestaan kunnes nukahti.
Leikkauksessa tapahtunut isompi vuoto johtui siitä että joutuivat kuitenkin leikkaan istukan läpi. Kuitenkin ilman lisäverta tästä selvisin vaikka hb tippui melko alas ja väriltään olen edelleen melko lumenvalkoinen.
Seuraava muistikuva onkin heräämöstä kun hoitaja pyörii ympärillä. Oikea jalka on puutunut osittain ja olo oli aivan järkyttävä. Kysyn vauvasta ja hoitaja sanoo vauvan olevan keskolassa tarkkailussa. Hengityksessä ollut ongelmia. Ei osannut enempää kuitenkaan kertoa. Kysyn jonista joka on onneksi vauvan luona.
Siinä sitten tulee joku lääkäri ja kertoo että leikkauksen aikana oli tullut iso vuoto, leikkaava lääkäri oli vaihtunut kiireen vuoksi ja jotain muuta mitä en muista enään. Jonikin ilmestyi heräämöön ja näyttää kuvia kirpusta. Kirppu oli ehtinyt altistua nukuttavalle aineelle. Pisteet oli 6,7 ja 10. Kuitenkin vauvan pitää olla tarkkailussa hapetusarvojen heittojen takia jonkin aikaa.
Heräämöstä päästessä mua käytetään vauvaa katsomassa ja hetken aikaa sain tyttöä sylissä vaatteiden alla pitää. Kunnes kärrättiin osastolle. Sielläpä osastolla iltaan asti pötköttelin kunnes sain luvan kokeilla nousta ja käydä pyörätuolissa keskolassa. Olin yllättynyt kuinka kivuttomasti pääsinkin ylös ja tuoliin.
Keskolasta kuuluu itku mitä en vielä tässä vaiheessa tunnista oman vauvan itkuksi. Pleksi muovisessa sängyssä tuhisee Kirppu jolla on happi viikset ja saturaatio mittari. Saan kirpun syliin ja pullosta tarjota maitoa.
Oltiin siellä pitkään koska en halunnut enään menettää yhtään aikaa kirpun kanssa. Kuitenkin yöksi piti osastolle palata. Pyörätuolista kun nousin halusin hetken aikaa seistä. Joni lähti hakemaan mulle iltapalaa. Huomasin vesi astian olevan tyhjä ja päätin että lähden kokeileen pääsenkö keittiölle asti kävellen. Onneksi oli hyvässä muistissa miten liikkua ison leikkauksen jälkeen ja homma sujuikin yllättävän hyvin. Hoitajakin oli yllättynyt.
Yö nukuttiin jonin kanssa perhehuoneessa kahdestaan ja seuraavana aamuna sitten kävelin keskolaan asti. Tuo tehokas liikkuminen on edistänyt parantumista enkä ole leikkauksen jälkeen mitään muita kipu lääkkeitä kuin Buranaa ja panadolia nauttinut.
Kommentit
Lähetä kommentti