Syksy

On tämä elämä välillä työmaa mut kunnialla loppuun asti... Koulun suhteen nyt vaikeimmat taputeltu ja loppuvuosi menee kivasti suunnitellun mukaan. Oli siis useamman aineen juttuja päällekkäin kuukauden ajan. Kuitenkin nyt on hoidettu metsänhoitohyödyntäminen 3 siitä arvosanana, Metsätraktorin käyttö 3 myös ja luonnon hoitokortti teoria 48/50 ja maasto 44/45 lukematta yhtään aiheeseen liittyen. Meni paremmin kuin osasin odottaa siis. Kaikki väitti vaikeaksi. 

On tässä ollut säätämistä vapaa ajallakin kun tytöt oli 2 viikkoa kotona nuhan takia. Testattiin negatiiviseksi koronan suhteen. Oltiin läpsystä vaihtoa jonin kanssa, onneksi vuorotyössä on tänä mahdollista niin ei tarvinnut jäädä kotiin. Sitten alkoi itellä reistailee. Tutkittiin kaksilla 4,6cm kysta kasvaa sentin viikossa karkeasti. Toinen munuainen huomattiin puuttuvan myös. Hyvä tietää koska kyllä yhdellä pärjää mut pitää sitä sitten varjella. 

Oon käynyt reilu viikon joka toinen päivä verikokeissa ja sellane neulatyyny olo on jo kun labraan menee. Jospa tää tästä vähitellen. On nimittäin yks toinenkin juttu mut siitä en ajatellut puhua ko vasta asian selvittyä. Jospa tuo kysta lopettaa kasvamisen niin loppuisi tuo kipu.

Aada aloitti eskarin ja veea on ollut uudessa päikyssä. Kivasti on mennyt kummallakin. Aada niin intona joka aamu menossa ja pari kertaa taksilla mennyt aamulla. Meillä siis taksi kyyti mahdollisuus tarvittaessa. Veea on veea temperamenttinen pikkulikka joka osaa hurmata ihmiset taitavuudellaan. 

Ika pallero kasvanut melko kyytiä, oikein sievä husky tytön alku on hän. Virtaa kuin pienessä kylässä mut älyttömän kiltti muille koirille kuin ihmisille. Toki innoissaan pari kertaa veean teilannut nurin. No se nyt kuuluu asiaan ja koulutuksen myötä karsiutuu pois. Emma mummukalla viimeinen syksy. Ei vahvasti mene ja onhan mummukoiralla ikää jo. Tuli kodin vaihtajana 7 vuotiaana meille. Harmittaa älyttömästi mut ei saa olla itsekäs.