Joy

 Miten olla iloinen kun ei ole sellainen ihminen joka luonnostaan olisi automaattisesti iloinen. Herkästi menee teennäiseksi kun koittaa hymyillä ja niin edes päin.

Se et en juurikaan tunteita näytä kuten iloa, ei se meinaa että olisin surullinenkaan. En vaan jaksa huvikseen esittää. Sarkastisesti saatan kyllä. Koomista että väitetään ettei Asperger muka sarkasmia ymmärrä. Ymmärrän kyllä ja käytän sitä myös itsekkin.

Toisaalta ei mun perheessä kukaan muukaan oo ollut sellanen hymy korvissa jatkuvasti. Iloitaan kun siihen on aihetta. Ehkä toi on jossain määrin myös suomalaisten juttu ettei niitä tunteita liiemmin viljellä.

Kuitenkin ärtymys on sellainen mikä näkyy ehkä liiankin herkästi. Ilmaisen yleensä sen myös sanallisesti. Ihan sama ketä siinä ympärillä onkin. Joskus joku sitä että mun kirjoittelu on synkkää, mut ehkä jossain määrin on mulle luontevampaa kirjoittaa ei niin iloisista asioista.

Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin masentunut yms. Kuitenkin yli vuoden tässä on ollut paljon kaikennäköistä, myös kyllä positiivisiakin asioita ja oonkin nyt näitä tutkiskellut syvemmin.

Oon iloinen että kestin sen kaiken myllerryksen ja oon pysynyt kasassa. Vaikka onhan mullakin oikeus romahtaa ja käsitellä ne asiat. Aina ei tarvitse olla vahva, sen ymmärtäminen on ihmiselle jolle on koko lapsuuden sanottu että itkeä ei saa, aika vaikeaa.

Vaikka toi vika lause saattaa olla ehkä hiukan kovahko on siinä tietynlainen totuuden siemenkin, ei se itkeminen ja asioissa vellominen hyödytä mitään. Jos haluaa että asiat muuttuu pitää tehdä jotain. Toki ei itkemisessä mitään haittaa ole se on myös tapa osoittaa tunteita.

Oon tekevä ihminen, tykkään tehdä monenlaista. Itsensä toteuttaminen onkin ollut paras tapa purkaa omia ajatuksia.

Huvittaa kaipaan ymmärrystä vaikka samaan aikaan tiedän sen ettei kukaan ei kukaan voi ikinä ymmärtää musta puoltakaan. Behm biisi päästä varpaisiin on aika osuva. Tuo on ehkä klisee jossain määrin.

Emmä tiiä tartteeko ihmisen olla iloinen koko ajan, no ei mut miksi sitä sitten niin kovasti "myydään" porttina onnellisuuteen. Voiko olla onnellinen olematta iloinen, siinäpä vasta kysymys.

Ja kyllä olen ihan järjissäni, teksti kuvastaa mun ajattelua/pohdintaa. Ajallisesti ajateltuna ei se vie alle minuutin mut kirjoitettuna puoli tuntia. Ja kyllä minusta ihminen voi olla onnellinen vaikka ei olisikaan iloinen.

Korostan vielä sitä että olen hyvin HYVIN monimutkainen ihminen joten joo jos et saanut jutusta kii ei hätää, eikä kannata yli analysoida tässä ei oo takana mitään, kuhan vaan pohdin teksti muodossa. Se helpottaa hahmottaan tiettyjä puolia ihan eri tavalla kuin pään sisällä. Vähän sama kuin ääneen ajattelu.

Mut hei jos oot niitä ihmisiä joka mut on nähnyt oikeasti iloisena oot niitä harvoja, se meinaa sitä että mulla on tietynlainen luotto siihen ihmiseen jolle näytän itsestäni muutakin kuin vain sen perus naama nollan.